keskiviikko, 2. lokakuu 2013

Vuosi eteenpäin!

Vaikka blogi oli päällikköelämäni alkutaipaleen henkireikä, vei Vuodatuksen jatkuvat ongelmat ilon päivittämisestä. Enkä tullut siirtäneeksi blogia muuallekaan. Jäi siis koko blogi. Päivittämättä jääneen vuoden aikana on tapahtunut paljonkin! Alkujärkytyksen jälkeen minusta kai tuli ihan hyvä päällikkö. Uuden päällikkötehtävän aikana henkilöstö oireili alkuunsa, tulivuoria purskahteli siellä ja täällä. Olin kovilla, myönnän. Sitten tasaantui. Hetken aikaa osasin jo olla ja tehdä töitäni.

Kunnes keväällä minulle tuli sellainen olo, että osaan tämän työn ja osaan näitä juttuja. Teen parhaani minulle eteen heitetyissä haasteissa. Ajoittain pidin työstäni paljonkin. MUTTA kun työaika ei riittänyt millään. En enää voinut laittaa työajan riittämättömyyttä osaamattomuuden ja alkuvaiheen piikkiin. Oikeasti työaika ei riittänyt. Joka päivä tein aamulla ennen töihin lähtöä ja ennen lasten heräämistä tunnin verran töitä ja illalla sama homma jatkui PikkuKakkosen aikaan. Oma elämä kutistui kokonaan. Seurasin, että mihin työaikani menee. Tein tilaston siitä, että paljonko on kokouksia ja millaisia, paljonko vie sähköposti, paljonko vie esimiestyön sähköiset järjestelmät, paljonko tapaan asiakkaita, paljonko tapaan henkilöstöä, paljonko menee aikaa liikkumiseen paikasta toiseen. Ja paljonko oikeasti ehdin istua pöytäni ääressä ja tehdä niitä töitä. Laskelmat olivat mahdottomat. Vaikka olin kuinka nopea ja vaikka multitaskasin sähköposteja kokouksissa, niin siltikin yhtälö ei minua miellyttänyt. 

Puhuin työaikaongelmasta esimiehelleni. Ei vaikutusta. Kirjelmöin työaikaongelmasta henkilöstöosastolle --> vaikutus oli, että jouduin sähköiseen työajanseurantaan ja minulle kerrottiin, että valittamalla ei saa lisää palkkaa. Kirjelmöin asiasta johtoryhmälle --> asiaa oli käsitelty ja minulle varovaisesti ilmoitettiin, että olen niin tuore ja niin noviisi, että en taida oikein osata vielä. Sitten arvelin, että asiat tärkeysjärjestykseen. Lapset on lapsia kerran, minä voin olla päällikkö myöhemminkin. Tiesin, että meidän talossa päälliköt eivät voi olla osa-aikaisia, joten hain lapsen kouluunmenon perusteella osa-aikaista työaikaa. Lain mukaanhan tämä on myönnettävä ja näin pitkin hampain tehtiinkin. Olen nyt toisissa tehtävissä, teen 75 % työaikaa.

Tämä on nyt sovittu toukokuun loppuun saakka. Kesäkuussa pitäisi olla taas päällikkö. Mietityttää kyllä kovin. Hymy on löytynyt takaisin kasvoille, lapset eivät sano enää, että äiti rakastaa työpapereita enemmän. Olo on kuin olisin herännyt pahasta unesta, enkä haluaisi enää nukahtaa ja nähdä samaa unta. Organisaatiomuutos on meneillään, katsotaan mitä se tuo. Ihanaa päivää teille kaikille!

sunnuntai, 23. syyskuu 2012

Pinnan alla kytee

Henkilöstö oireilee. Olen nyt ollu tässä tehtävässä kohta viisi kuukautta ja ilmeisesti henkilöstö on päässyt pahimmasta vieraskoreudestaan ja lisäksi olemme saaneet rakennettua jonkinlaista luottamusta. Luottamus ilmenee siten, että pahasta olosta halutaan eroon. On tahtoa ja pyrkimystä siihen, että asiat menisivät parempaan. Että aamuisin olisi mukava tulla töihin.

Mutta kivuttomasti ei näytä tämä vaihe menevän. Eri työporukouden kemiat eivät oikein osu. On epäilyjä työkavereiden ammattitaidosta ja työn tekemisen moraalista. Epäillään tahallisesta kiusanteosta. Minä kuuuntelen, kirjaan ylös, yritän olla puolueeton, pidän kriisipalavereja, siirrän ihmisiä työtehtävistä toisiin. Rauhoittelen ja kannustan. Luon uskoa parempaan tulevaan. Etsin kullekin parasta työtehtävää. Suosittelen lisäkoulutuksia. Kehotan ottamaan rennommin ja vähän lepäämäänkin. Vaadin parempaa työtehoa. Kullekin ansionsa mukaan.

Katsotaanpa nyt, että kuinka onnistuu tämä kaikki, vai meneekö soppa sekaisemmaksi.

torstai, 23. elokuu 2012

Lomaltapaluu

Kesä on ohi ja syksyn sateiset säät ovat taas täällä. Henkilöstö on palannut lomilta enemmän ja vähemmän rentoutuneena. Toiset odottavat jo seuraavaa lomaa. Näyttävät elävän lomasta lomaan. Väliajat töissä on jotain pakollista pahaa. Toiset taas ovat innolla, levänneenä töissä ja ottamassa osaa kaikkeen, mitä työnantaja keksii tarjota. 

Loman jälkeen olin itse ainakin ensimmäisen viikon aivan tehoton. En tiennyt mitä tehdä, mihin ryhtyä. Sain itseni käyntiin hitaasti, mutta kuitenkin. Tulin töihin kahta viikkoa ennen suurinta osaa alaisistani ja kun minä olin jo käynnistynyt, he vasta aloittivat loman jälkeen. Koitin pitää itseäni kurissa sen suhteen, että en kaada heille kaikkea heti. Ettei kaiken tarvitse olla valmista heti.

Nämä, jotka olivat levänneet ja intoa täynnä loman jälkeen, olisivat halunneet tehdä kaiken heti. Toisaalta on hyvä antaa heidän tehdä, kun kerran haluavat, mutta toisaalta pitäisi minun esimiehenä nähdä ne lokakuun loskakuutkin ja jättää heidän virtaansa sinnekin. Saa nähdä taas, että oliko suhde oikea.

maanantai, 18. kesäkuu 2012

Provo

Töissä oli tänään vuotuinen suunnittelupäivä. Johtoa ja aika laajastikin johtoa tukevaa ja täydentävää henkilöstöä oli kutsuttu mukaan. Päivän aikana oli useita alustajia, joiden ohjaamana eri teemoista keskusteltiin. Minulla oli yksi alustus, niinkuin usein ennenkin. Alustuksen aihekin oli tuttu, olin alustanut siitä lukemattomat kerrat aiemminkin. Siispä jätin valmistautumisen aika viime tinkaan. Nimittäin sunnuntaille. Onneksi jätin. Ennätin odotellessani miettiä asiaa aika monelta kantilta ja tulinkin sitten siihen tulokseen, että teen provon. Siis yleistyksen ja yksinkertaistuksen vaikeasta aiheesta, esitän sen hyökkäävään tyyliin totuutena ja verhoan sen vielä asiantuntijoiden lausuntoihin.

Niin tein ja alustus oli menestys. Tietenkin. Kuulijan on helppo kuunnella, helppo ymmärtää, helppo olla jotain mieltä (joko puolesta tai vastaan) ja keskustelu saadaan vilkkaaksi. Olen aiemminkin harrastanut näitä provo-alustuksia. Kas kun ei ole vielä ylin johto puuttunut niihin. Tuli jotenkin sellainen olo, että olisiko politiikan tekeminen samanlaista? Tehdään yleisöön iskevä tarina, esitetään se totuutena ja saadaan massat puolelle? Uskon kyllä, että oikeasti poliitikot perehtyvät asioihin syvällisesti ja ovat useidenkin asioiden asiantuntijoita, mutta eikö sanomaansa saa esille muuten? Jos puhuu vain asiasta, ketään ei jaksa kiinnostaa? Nykyisessä hektisessä elämänrytmissä kiinnostus asioihin säilyy vain muutamia minuutteja ja jos sillä aikaa ehtii kiinnostus herpaantua, sitä ei saa enää takaisin?

lauantai, 9. kesäkuu 2012

Säästöjen kurimusta

Pitäisi kuulemma säästää. Ei riitä, että pysytään suunnitellussa, pitäisi käyttää rahaa vähemmän. Ja samalla pitäisi saada aikaan samat tulokset, tai no mielellään enemmän tulosta. Suunnittelemattomat säästöt saavat aikaan sen, että tavoitteisiin ei päästä. Ei millään. Suunnitellusti sen sijaan voisi säästääkin. Tehdä asiat toisin, eritavalla. Ajatella uudelleen ja päästä silti niihin tavoitteisiin, joihin pitää päästä. Hätäpäinen säästäminen uhkaa näyttäytyä siten, että hyväkin kuolee, eikä ehditä saada uutta toimimaan.

Säästäminen on tosiasia. Päällikkönä ymmärrän sen. Mutta mistä voidaan tinkiä; siihen pitäisi saada henkilöstö mukaan. Jos henkilöstö itse kertoo, että mitä voidaan tehdä ja sen lisäksi sitoutuvat sen tekemään, ei säästökään ole ongelma. Taidetaan tarvita taas paljon puhetta. Ja laskukone.