Töissä oli tänään vuotuinen suunnittelupäivä. Johtoa ja aika laajastikin johtoa tukevaa ja täydentävää henkilöstöä oli kutsuttu mukaan. Päivän aikana oli useita alustajia, joiden ohjaamana eri teemoista keskusteltiin. Minulla oli yksi alustus, niinkuin usein ennenkin. Alustuksen aihekin oli tuttu, olin alustanut siitä lukemattomat kerrat aiemminkin. Siispä jätin valmistautumisen aika viime tinkaan. Nimittäin sunnuntaille. Onneksi jätin. Ennätin odotellessani miettiä asiaa aika monelta kantilta ja tulinkin sitten siihen tulokseen, että teen provon. Siis yleistyksen ja yksinkertaistuksen vaikeasta aiheesta, esitän sen hyökkäävään tyyliin totuutena ja verhoan sen vielä asiantuntijoiden lausuntoihin.

Niin tein ja alustus oli menestys. Tietenkin. Kuulijan on helppo kuunnella, helppo ymmärtää, helppo olla jotain mieltä (joko puolesta tai vastaan) ja keskustelu saadaan vilkkaaksi. Olen aiemminkin harrastanut näitä provo-alustuksia. Kas kun ei ole vielä ylin johto puuttunut niihin. Tuli jotenkin sellainen olo, että olisiko politiikan tekeminen samanlaista? Tehdään yleisöön iskevä tarina, esitetään se totuutena ja saadaan massat puolelle? Uskon kyllä, että oikeasti poliitikot perehtyvät asioihin syvällisesti ja ovat useidenkin asioiden asiantuntijoita, mutta eikö sanomaansa saa esille muuten? Jos puhuu vain asiasta, ketään ei jaksa kiinnostaa? Nykyisessä hektisessä elämänrytmissä kiinnostus asioihin säilyy vain muutamia minuutteja ja jos sillä aikaa ehtii kiinnostus herpaantua, sitä ei saa enää takaisin?