Vaikka blogi oli päällikköelämäni alkutaipaleen henkireikä, vei Vuodatuksen jatkuvat ongelmat ilon päivittämisestä. Enkä tullut siirtäneeksi blogia muuallekaan. Jäi siis koko blogi. Päivittämättä jääneen vuoden aikana on tapahtunut paljonkin! Alkujärkytyksen jälkeen minusta kai tuli ihan hyvä päällikkö. Uuden päällikkötehtävän aikana henkilöstö oireili alkuunsa, tulivuoria purskahteli siellä ja täällä. Olin kovilla, myönnän. Sitten tasaantui. Hetken aikaa osasin jo olla ja tehdä töitäni.

Kunnes keväällä minulle tuli sellainen olo, että osaan tämän työn ja osaan näitä juttuja. Teen parhaani minulle eteen heitetyissä haasteissa. Ajoittain pidin työstäni paljonkin. MUTTA kun työaika ei riittänyt millään. En enää voinut laittaa työajan riittämättömyyttä osaamattomuuden ja alkuvaiheen piikkiin. Oikeasti työaika ei riittänyt. Joka päivä tein aamulla ennen töihin lähtöä ja ennen lasten heräämistä tunnin verran töitä ja illalla sama homma jatkui PikkuKakkosen aikaan. Oma elämä kutistui kokonaan. Seurasin, että mihin työaikani menee. Tein tilaston siitä, että paljonko on kokouksia ja millaisia, paljonko vie sähköposti, paljonko vie esimiestyön sähköiset järjestelmät, paljonko tapaan asiakkaita, paljonko tapaan henkilöstöä, paljonko menee aikaa liikkumiseen paikasta toiseen. Ja paljonko oikeasti ehdin istua pöytäni ääressä ja tehdä niitä töitä. Laskelmat olivat mahdottomat. Vaikka olin kuinka nopea ja vaikka multitaskasin sähköposteja kokouksissa, niin siltikin yhtälö ei minua miellyttänyt. 

Puhuin työaikaongelmasta esimiehelleni. Ei vaikutusta. Kirjelmöin työaikaongelmasta henkilöstöosastolle --> vaikutus oli, että jouduin sähköiseen työajanseurantaan ja minulle kerrottiin, että valittamalla ei saa lisää palkkaa. Kirjelmöin asiasta johtoryhmälle --> asiaa oli käsitelty ja minulle varovaisesti ilmoitettiin, että olen niin tuore ja niin noviisi, että en taida oikein osata vielä. Sitten arvelin, että asiat tärkeysjärjestykseen. Lapset on lapsia kerran, minä voin olla päällikkö myöhemminkin. Tiesin, että meidän talossa päälliköt eivät voi olla osa-aikaisia, joten hain lapsen kouluunmenon perusteella osa-aikaista työaikaa. Lain mukaanhan tämä on myönnettävä ja näin pitkin hampain tehtiinkin. Olen nyt toisissa tehtävissä, teen 75 % työaikaa.

Tämä on nyt sovittu toukokuun loppuun saakka. Kesäkuussa pitäisi olla taas päällikkö. Mietityttää kyllä kovin. Hymy on löytynyt takaisin kasvoille, lapset eivät sano enää, että äiti rakastaa työpapereita enemmän. Olo on kuin olisin herännyt pahasta unesta, enkä haluaisi enää nukahtaa ja nähdä samaa unta. Organisaatiomuutos on meneillään, katsotaan mitä se tuo. Ihanaa päivää teille kaikille!