Kun alaisina on joukko asiantuntijoita, odottaa heidän omaavan käytöstapoja ja tietämystä työyhteisöjen pelisäännöistä. Minun mielestäni asioista huomautteleminen ei kuulu sivistyneeseen työyhteisöön. Jäsenten pitäisi itse ymmärtää hyvän käytöksen rajat ja käyttäytymissäännöt ylipäätään.

Mutta aina ei ole näin. Joskus kokouksissa käyttäydytään kuin päiväkotilapset. Touhutaan omia, tullaan ja mennään, puhutaan päälle, ei kuunnella. Ollaan kiivaasti jotain mieltä, ei kuunnella muiden mielipiteitä, ei haluta olla yhteistyössä. Sitten kuitenkin puhutaan, että kuinka asiat eivät etene. Mikä se oman toiminnan vastuu silloin on? Milloin on se peiliin katsomisen paikka?

Minua tässä mietityttää, että milloin on kurinpidollisten toimien aika. Siis milloin käytöksestä pitää huomauttaa? Milloin voi olettaa, että todellakaan hyvän käytöksen rajoja ei ymmärretä, työyhteisötapoja ei ole. Milloin on esimiehen puututtava asiaan? Mihin saakka jokainen saa olla sellainen kuin on?