Tänään taas haastattelin uutta alaiseksi. Ei ollut aivan viimeisen päälle innokas tulemaan, mutta sopiva. Palkkaakin olisi halunnut enemmän, kuin mitä oli mahdollisuuksia antaa. Hieman empien sanoi kuitenkin, että tulee. Joku on hommaan saatava, että sikäli. Koitin puhua toimenkuvasta mahdollisimman rehellisesti. Palkkaa en luvannut enempää kuin mitä on mahdollista. Mitään en puhunut vastoin totuutta. Jos nyt sitten tulee pitkin hampain, niin tulkoon. Katsotaanpa miten käy. Luulisin, että viihtyy, tykkää työstään ja työkavereistaan. On tehnyt mielestään hyvän valinnan.

Mutta noin lähtökohtaisesti: pitääkö olla aina heti innokas? Pitääkö haastateltavan olla intoa täynnä kuin ilmapallo tulevista haasteista? Eikö silloin nimenomaan ole vaarana, että pettyy, kun duuni on mitä on? Eikö pieni vastahakoisuus ole helpompi voittaa myönteisyydeksi ja yllättää positiivisesti? Pitäisikö haastatteluista ottaakin aina ne, jotka eivät ole niin innokkaita?