Huomenna on meidän yksikön retkipäivä. Mennään muutaman kymmenen kilometrin päähän, käydään luonnon helmassa, syödään hyvin, saunotaan. Varsinaista ihan virallista työasiaa ei ole aie puhua, vaikka tietysti puhutaankin koko ajan. Retkipäivien ehkä suurin anti onkin siinä, että tulee puhuttua niidenkin kanssa, joiden kanssa arjessa ei aina ole puhumista. Yhteistä tekemistä, yhteisiä synergiaetuja saattaa löytyä yllättävästikin. Jo toisten työnkuvan ymmärtäminen auttaa hahmottamaan organisaation toimintaa ja omaa osaa siinä.

Retkillä on yleensä myös yhteishenkeä kohottava vaikutus. Ollaan samassa veneessä (huomenna kirjaimellisestikin) vieraassa paikassa. Täytyy turvata vieruskaveriin. Ehkä turvaaminen ei ole niin kovin suureellista; mistä ruoka otetaan, missä vessa on, joko muut menivät? Mutta kuitenkin; ollaan vastakkainasettelussa me ja muut ja se jo itsessään lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ehkä retkellä tulee joku uusi ajatuskin? Nehän ovat kannatettavia.