Päätettiin vanhan porukan kanssa, että pidän heille kehityskeskustelut ja sitten heidän uusi esimiehensä vain briiffataan tärkeimpiin. Syy tähän oli, että moni ei ajattele uudesta esimiehestä kovin positiivisia. Halusivat siis vuodattaa minulle elämän murheensa ja sitten sulkeutua kuoreensa. Jospa sieltä tulevat esille ennen seuraavaa kierrosta. Heidän uusi esimiehensä on erilainen kuin minä. En tiedä onko huonompi vai parempi, mutta aivan erilainen. Menee väellä tottuessa aikansa.

Uusien alaisten kanssa alkaa kehityskeskustelukierros sitten heti. Nämä taas eivät halunneet käydä entisen kanssa, vaan haluavat käydä minun kanssani. Keskusteltavaa siis riittää. Näitä uusia alaisia on viitisenkymmentä, joten saa tähän urakkaan tovin varata. Nyt vielä kehityskeskustelu on alkuperäisen tarkoituksensa lisäksi osan kanssa melkoinen tutustumiskeskustelu. En osaa vielä kaikista yhdistää edes nimeä ja naamaa. Osasta en tiedä kuin juuri nämä. Osa on toki tutumpaa. Keskustele siinä sitten työuraa edestä ja takaa, tulevia haasteita ja kehittymistä, kun juuri ja juuri tiedät, että kuka edessäsi istuu. Täytyy siis ensin hieman tutustua.

Uskon, että kunnolla hoidetut kehityskeskustelut kantavat hedelmää. Väki kokee tulleensa kuulluksi. Kokee saaneensa sanoa, saaneensa vaikuttaa. Minä uutena esimiehenä saan paljon arvokasta tietoa sekä yhteisöstä että sen jäsenistä. TIeto jäisi ehkä muutoin saamatta. Näin voin suunnitella tulevia toimia järkevin perustein, niin kuin parasta on. Tai ainakin yrittää sitä.