Päällikkötehtävään täytyy selvästikin olla suunnitelma. Miten minä aion toimia, minkä strategian valitsen, millainen esimies olen, millainen johtaja olen? Koitan linkittää tänne blogiin ajatuksiani siitä, miten suunnitelen toimivani. Katsotaan sitten joskus arjen puristuksessa talven pakkasille, että kuinka suoriuduin.

Näin he ittämällä aiemman koulutuksen ja kokemuksen perusteella tuumailisin näin:

Alaiset eli esimiestehtävät; olen jämäkkä, mutta lempeä. Hoidan esimiestehtävät ripeästi, varon pitämästä henkilöstöä epätietoisuudessa, tiedotan sen kaiken, minkä voin ja jos en voi, niin kerron senkin. Olen luotettava aina. En turvaudu liikaa alaisiini, etteivät he koe minun olevan osaamaton (mitä tietenkään en ole, jos turvaudun liikaa alaisiini, teen sen laiskuudesta).

Johtoryhmätyöskentely; hoidan oman osani. Valmistelen esittelyvastuuni asiat huolellisesti, perehdyn, esitän perustellun mielipiteen ja seison sen takana. Kuitenkin asioiden näin ollesssa, olen joustava ja yhteistyökykyinen. Perehdyn toisten esittämiin asioihin, otan kantaa ja osallistun päätöksentekoon.

Päätöksenteko; pyrin päätöksenteossa perusteltuun toimintaan kuitenkin siten, että asiat eivät viivästy kohtuuttomasti. Pelkkää selvittämistä ja konsensustyöskentelyä tulee varoa, koska silloin ei tule mitään valmiiksi. Kestän sen, että aina roiskuu, kun rapataan. Joten seison päätöksieni takana ja otan moitteet vastaan, jos olen ne ansainnut.

Sidosryhmätyöskentely; tämä on varmasti vaikeinta. Työnkuvaan kuuluu työskentelyä firman kaikkien muiden päälliköiden ja pikkupomojen kanssa ja näiden lisäksi vielä heidän henkilöstönsä kanssa. Minun vastuualueeni ovat luonteeltaan läpäisyperiaatteella toimivia (laatu, kehitys, markkinointi ja viestintä). Eriäviä näkemyksiä on varmasti, ymmärtämättömyyttä, suoranaista vastustusta. Miten saan asiaani eteenpäin siten, että muut kokevat tulleensa kuulluiksi, mutta kuitenkin tehdään niinkuin minä haluan? Toinen tarina kerrassaan on talon ulkopuolinen verkosto, mutta mietin sitä sitten myöhemmin.

Vastuualueen asiat. Onneksi asiat vastuualueella ovat pääosin hallinnassa. Ja henkilöstö on pystyvää. Osa kyllä nuorta ja kokematonta, mutta ehkä siitä syystä innokasta ja tarmokasta. Itse asioihin ei siis tarvitse niin perehtyä. Mutta The Plan tässä on kuitenkin, että aktiivisesti seuraan asioiden kehittymistä ja tuon sopivissa paketeissa kehittämisehdotukset meidän toimintamme parantamiseksi. Valmistelen tai annan henkilöstölle valmisteltavaksi asiat hyvissä ajoin, teen selkeät ehdotukset toimenpiteiksi ja perustelen ehdotukseni.

Oma jaksaminen. Kaiken tämänhän voisi hoitaa, jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja ja jos ei mitään muuta tekisi. Minulla on kuitenkin kaksi alle kouluikäistä lasta ja itse sairastan neurologista tautia. Miten huomaan, että milloin tarvitsen breikin? Miten huomaan, milloin päiväni ovat venyneet kotiin asti ja iltasadullakin mietin seuraavan päivän asioita? Miten pystyn olemaan läsnä lapsilleni ja kuitenkin sitoutua päällikkötehtävään? Siis perheen ja työn yhteensovittamisen ongelma. Ja ne hetket, kun lapset sairastavat; jäänkö hoitamaan kotiin vai menenkö töihin. Tästä varmaan huomasitte, että olen nainen. Miehet eivät ehkä ole niin huolestuneita perheen ja työn yhteensovittamisesta.

 Ha-haa miten utopistisen kuuloista höttöä!! Ihanaa olla vielä lapsenuskossa...