Olin viikko pari sitten työpaikkahaastattelussa. Ihan omassa talossa toiseen päällikköpaikkaan. Neljä-viisi kertaa isompi yksikkkö sekä henkilöstön että rahojen osalta. Olisi varmaan enemmän johtamista ja vähemmän itse tekemistä. Asiantuntijoiden johtamisessa korostuu esimiestaidot ja niitä koitettiin haastattelussakin selvittää. Ilmeisesti mihinkään testeihin ei mennä, eli paikka täytetään ansioluetteloiden ja haastattelujen perusteella. 

Puhuin haastattelussa henkilöstön osallisuudesta. Minun mielestäni esimiehen tärkein tehtävä on näyttää suuntaa ja työntää väki liikkeelle. Antaa eväät tehdä, kannustaa ja innostaa. Antaa henkilöstölle sellainen olo, että heidän tekemisillään on vaikutusta. Että jokaisen panos on tärkeä, jokaisen sanomisilla on merkitystä. Uskon, että asiantuntijaorganisaatiossa henkilöstö itse on avain työn tekemisen paremmuuteen. Ei millään hallinnollisilla päätöksillä saada henkilöstöä tekemään parastaan. He tekevät parhaansa, jos haluavat. 

Minua häiritsee sana osallistaa. Siinä on sellainen kaiku, että joku ylempi taho pakottaa alemman osallistumaan. On pakko osallistua. Osalllistetaan. Sen sijaan osallisuus on kokemus siitä, että on osallinen. Että osallistuu. Kokemus voi syntyä aika pienestäkin ja se voi helposti syntyä ilman ylempien tahojen vaikutusta. Tulee tunne, että on osa työyhteisöä. Haluaa tehdä parhaansa. Haluaa osallistua. Olla osallinen. Tästä koitin puhua haastattelussa. Henkilöstön voimaannuttaminen ja voimaantuminen osallisuuteen ja osallistumiseen on avain työn tekemisen onnistumisessa. Siinä, että jokainen tekee parhaansa ja on siitä ylpeä. Tähän pyrin nykyisessäkin työssäni.